Alumniaamun ja alumnitoiminnan konsepti on alunperin lähtöisin tuntemuksista ja fiiliiksistä, mitä peruskoulu ja lukioikäisenä koin. Toivon että tarinani ja sen pohjalta tekemäni analyysi 29-vuotiaana ranskiksen ikijuniorina antavat lukijoille ajatuksia ja auttavat heitä tulevissa valinnoissaan. Tämä teksti on lähtökohtaisesti suunnattu tulevaisuuttaan pohtiville ranskalais-suomalaisen koulun nuorille, mutta jos joku muu saa tästä tekstistä ajatuksia ja oivalluksia niin upea juttu. Edellisessä blogauksessa selvitin alumnitoiminnan ajatusta, joka voi myös olla katsastamisen arvoinen.
Peruskoulun penkiltä nykyhetkeen
Kuten niin monet muut aloitin opintoni ranskiksessa leikkikoulussa, tuolloisessa Laivurinkadun rakennuksessa ja jatkoin opintojani koulussa aina lukioon saakka, mistä kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2005. Ranskalais-suomalaisen koulun valinta oli vanhemmilleni looginen, koska isoveljeni opiskeli samassa hyväksi havaitussa koulussa. Lisäksi he ajattelivat varmasti, että runsas kieltenopetus olisi ainoastaan etu tulevaisuudessa.
Olin aina liikunnallinen ja sainkin koululiikunnasta lähes aina kympin. Tämä johtui varmaan osittain siitä, että olin aikanaan hyvin lupaava jalkapallossa, josta jossain vaiheessa mietin rakentavani uran itselleni. Minulle kävi kuitenkin kuten tosi monille nuorille teini-iässä kun minua alkoivat kiinnostaa orjallisen harjoittelun sijaan teiniaikaiset viettelykset. Koska minusta ei tullut ammattiurheilijaa, aloin jossain vaiheessa miettimään vaihtoehtoisia urapolkuja itselleni. Olin aina kiinnostunut luonnontieteistä, etenkin fysiikasta ja yhteiskunnallisista aiheista, kuten historiasta, mutta en koskaan vakavasti ajatellut niitä mahdollisina uravalintoina, koska ajattelin että ammateissa ei tienaisi tarpeeksi. Muistan vastaavanlaisen valintatilanteen peruskoulusta. Olimme suorittaneet tekstiilityön ja puutyön peruskurssit. Olin muistaakseni aivan liekeissäni tekstiilitöistä, mutta en niinkään puutöistä. Kuitenkin johtuen siitä, että "pojat valitsee puutyön ja tytöt tekstiilityön" päädyin valitsemaan puutyön.
Yltiöpäinen sosiaalisuutena näkyi ranskiksessa muun muassa siten, että jokaisessa välitodistuksessa 80-90 % opettajista oli kirjoittanut kommenttikenttään "hyvin menee, mutta pulinaa edelleen liikaa". Jossain vaiheessa epäiltiin ääneen, että minulla on ADHD, mikä on vissiin aika yleinen tulkinta kouluissa oppilaista joilla on keskittymisvaikeuksia. Ainakin asia saattaa olla näin kuuluisan TED puhuja sir Ken Robinsonin mukaan.
Lopulta kirjoitin kuitenkin kelpo paperit (yleisarvosana Magna Cum Laude Approbatur) kaiken lähipiirissä tapahtuneen hässäkän keskellä ja oli aika alkaa tosissaan miettiä seuraavaa siirtoani. Aloin pohtimaan tulevaisuuden suunnitelmiin liittyviä juttuja peruskoulun lopulla ja lukion alussa, mutta en päässyt pohdinnoissani oikeastaan mihinkään järkevään lopputulokseen simuloimalla päässäni asioita tai tekemällä MOTin ammatinvalintatestejä. Meille kävi lukion lopulla ranskiksen käyneitä fukseja, yleensä yliopistoista, kertomassa opiskeluvaihtoehdoista ja anti oli muistaakseni aika ohutta. Pääviesti taisi olla, että "oon nyt bailannut täällä yliopistossa kaks vuotta ja tää on aivan sairaan siistiä!"
Myös isäni tarjosi minulle apuaan jossain vaiheessa, mutta nämä tilaisuudet menivät monesti vihkoon suhteellisen tempperamenttisen luonteeni vuoksi. Olisin aikanaan kaivannut enemmän tukea jatkovaihtoehtoihin koulun opinto-ohjaajalta. Opon rajalliset resurssit pitää kuitenkin ymmärtää ja se että opo ei ole asiantuntija kaikissa aloissa, vaan ohjaa eri alojen resurssien pariin. Oman polun etsiminen olisi vaatinut aikuismaista aktiivisuutta, jota minulla ei tuolloin ollut. Jälkikäteen ajateltuna yksi parhaista vaihtoehdoista olisi varmaan ollut työkkärin tarjoamalla uraohjaajalla käyminen.
Lopulta, koska olin hyvin epävarma itsestäni ja siitä mitä haluan tehdä, päädyin tekemään päätökseni sen perusteella mitä kaverini ja vanhempani olivat tehneet, joten valitsin kauppakorkeakouluun pääsyn tavoitteekseni. Yksi tärkeä syy valintaani oli se, että ajattelin että kauppakorkean koulutustarjoama on laaja-alainen ja että se ei rajoittaisi uravaihtoehtojani myöhemmin elämässäni. En päässyt ekalla kerralla sisään kauppikseen. Kävin pääsykokeita varten valmennuskurssin, mistä en saanut täyttä lisäarvoa irti, koska en jaksanut tehdä tarpeeksi hommia pääsykokeiden eteen. Armeijan käytyäni yritin uudestaan. Toisena yritysvuonna pääsykoekirjat olivat samat kuin edeltävänä, minkä lisäksi minulla oli suurta hyötyä kieliosaamisestani. Hain Turun kauppikseen kv-puolelle ja pääsin näihin haastatteluihin omalla äidinkielelläni, ruotsiksi, koska en ollut käynyt ruotsinkielistä lukiota. Tämän ansiosta sain lähes täydet pisteet pääsykokeen kieliosuudesta. Hyväksymiskirje saapui samana aamuna kesä-heinäkuussa kun Porin Jazzit alkoivat, joten oli aika "semieuforinen" fiilis lähteä festareille.
Aloitin opinnot kauppiksessa syyskuussa 2006 ja ekat pari vuotta menivät bailatessa, kuten lähestulkoon kaikilla nuorilla yliopiston aloittavilla. Näinä ekoina vuosina sain aika kevyen pintaraapaisun kauppiksesta ja en oikein ollut toisena tai kolmantena vuonna löytänyt mitään kauppiksessa mikä kiinnostaisi minua oikeasti. Kävinkin jonkinlaisen eksistentiaalisen kriisin 2008-2009, minkä päätteksi lähdin Ausseihin Work n' Holiday viisumilla viettämään välivuotta. Eksistentiaalisen kriisin aikana kävin läpi ajatuksia kuten: "Olenko oppinut täällä kauppiksessa yhtään mitään konkreettista?" tai "Mua ei oikeen kiinnosta mikään täällä hirveästi, joten miksi jatkaisin tätä settiä?". Kävin myös mentoroitavana tuona aikana ja mentori sai minut ymmärtämään, että hoitaisin nyt vaan kandidaatin tutkinnon kunnialla loppuun, minkä jälkeen voin sitten funtsia mitä tehdä seuraavaksi. Välivuosi tuli myös todella hyvään vaiheeseen, koska olin aika loppu henkisesti kauppikseen motivaatio-ongelmien vuoksi. Reissu onneksi toimi hyvänä välietappina ja sain motivaatiotani takaisin reissun aikana poimiessani kesäkurpitsoita keskellä ei mitään.
Reissun jälkeen päädyin myös messiin ensimmäisen kerran startup skeneen, joka oli tuolloin Turussa aika lapsenkengissä. Yleisesti Suomessa skene oli myös todella alussa, jos vertaa siihen missä tällä hetkellä ollaan. Boost Turussa kuitenkin tuli paljon fiilisteltyä sitä, että yrittäjänä voi kulkea omia polkujaan ja tehdä duunia itselleen. Tämä on kuitenkin vain yksi puoli yrittäjyydestä ja "startuphengaus" ja "fiilistely" peittää alleen totuuden, että yrittäjyys on todella kovaa duunia ja kuluttavaa hommaa varsinkin henkisesti. Aloin joskus noihin aikoihin myös vihdoin vähän funtsia fiksummin, mitä haluaisin tehdä ja tajusin, että rationaalisen ajattelun sijaan minun kannattaisi vahvasti maiskutella omia fiiliksiä ja minkälaista mielihyvää erilaisten asioiden kokeilu saa aikaiseksi. Tajusin ehkä myös noihin aikoihin, että asioita on todella vaikea simuloida, vaan paras tapa testata mielenkiintoaan on rohkeasti kokeilla eri asioita. Startup-skenestä sain kuitenkin puhtia, koska tuossa ympäristössä saa todellisia energiabuusteja, johtuen siitä että siellä tapaa todella innostunutta porukkaa, joista monet tekevät omaa yritysaihioitaan.
Lyhyen startup yrittäjyyden jälkeen olin hetken koululla duunissa harjoittelijana. Olin 2011 vuoteen mennessä tehnyt tarvittavat kurssit kauppiksessa ja iso-G, eli gradu oli enää jäljellä. Olin myös tässä vaiheessa löytänyt kauppiksesta ja yliopistolta muutamia mielenkiintoista asioita joita opiskella. Näitä olivat minulle muun muassa markkinointi, psykologia, sosiaalipsykologia ja makrotaloustiede. Vuonna 2012 minulle tarjoutui kuitenkin mahdollisuus työskennellä Boost Turulle ja koordinoida heidän yrityskiihdytysohjelma Startup Journeytä. Vaikka olin semisti innoissani toisesta graduun liittyvästä mielenkiinnon kohteestani, kestävästä kuluttamisesta, vei Boost Turun kiihdytysohjelma ja sen kehittäminen koko keskittymiseni.
Viimeinen vetämäni startup ohjelma kevään ja kesän aikana 2013 lähti kuitenkin lapasesta henkisen rasituksen myötä, minkä jälkeen jouduin latailemaan akkujani vuoden 2014 kevääseen saakka. Kesällä 2014 aloin vihdoin palautumaan rasituksesta ja kriiseistä, joita olin kohdannut tuon astisen elämäni aikana ja päätin alkaa vihdoin tosissaan työstämään graduani loppuun. Samoihin aikoihin aloitin duunit Klik Klikillä digimainonnan maailmassa, jota tein osa-aikaisesti saadakseni lopputyöni valmiiksi. Ison tuen ja jatkuvan puserruksen päätteksi sain synnytettyä gradun valmiiksi kevään 2015 aikana ja sain siten vihdoin yliopisto-opintoni päätökseen kauppakorkeakoulussa. Olin myös päättänyt, että gradun saatuani päätökseen alan etsimään sitä ensimmäistä "kunnon" duunia. Kevät ja kesä menivät kovasti duunia hakiessa ja laskujeni mukaan olin tuona aikana lähettänyt 14. hakemusta, joiden tuloksena olin 11. haastattelussa. Vihdoin kesällä 2015 Ruisrockin jälkeen sain hyväskyvän päätöksen IBM:ltä ja muutin reilu kuukaisi sitten duuniin Irlantiin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!
Ajatukset ja analyysi tähänastisista kokemuksistani
Tähänastisen historiani kerrottuani lienee sopiva hetki maiskutella tehtyjä päätöksiä ja mitä olen oppinut tai mitä olisin tehnyt toisin elämässäni.
Kuten aikaisemmin kerroin, niin lukion käytyäni olin aivan ulalla itseni kanssa. Minun kohdallani se kertoi jälkikäteen ajateltuna kohtalaisen rajusta itsetuntemuksen ja itseluottamuksen puutteesta. Nämä kaksi ulottuvuutta ovat mielestäni kaksi todella tärkeää ja jopa kriittisintä asiaa oman polun löytämisessä. Näkisin ne jatkumoina, joka starttaa matalasta itsetunnosta ja -luottamuksesta ja jatkuu terveeksi ja vahvaksi itsetunnoksi ja -luottamukseksi. Mikäli omaa matalan itsetunnon- tai luottamuksen on helposti altis tekemään sellaisia päätöksiä elämässään, mitkä pohjautuvat ulkoisiin motivaattoreihin sisäisten motivaattoreiden sijaan. Ulkoiset triggerit saivat minut valitsemaan puutyön tekstiilityön sijaan ja hakemaan kauppikseen, koska faijani oli käynyt koulun ja koska kaverit hakivat sinne. Täysin ulkoisten motivaattoreiden ohjaamana kulkeminen saattaa johtaa jossain vaiheessa kriiseihin, joita itsekin koin muutamaan otteeseen.
Hyvän itsetunnon rakennus alkaa varmasti eheistä sosiaalisista suhteita, kuten tukevasta perheestä ja järkevistä sekä empaattisista kavereista. Vaikka se voi tuntuakin vaikealta, kannattaa perheen tai vaihtoehtoisesti fiksuiksi havaitsemien ihmisten kanssa käydä keskusteluja, jotka auttavat oppimaan ja oivaltamaan itsestään paljon. Näistä keskusteluista saatua tietoa ei kannata kuitenkaan ottaa annettuna, vaan ajatella niitä rakennuspalikkoina ja kysymysten herättäjinä itselleen. Jokaisella ihmisellä on tietynlainen kuva itsestään, jota pystyy ominaisuuksien ja persoonallisuuden piirteiden kannalta tarkentamaan muun muassa tällaisissa keskusteluissa. Mikäli vastaavanlaisia keskusteluja jatkaa tarpeeksi kauan, niin alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään itseään ja sitä miksi toimii tietyissä tilanteissa tietyllä tavalla. Kun tunnet itsesi tarpeeksi hyvin osaat myös sanoa EI sellaisissa tilanteissa mitkä sinusta eivät tunnu hyviltä. Tätä asiaa ei kuitenkaan kannata ymmärtää mustavalkoisesti, koska elämä ei koskaan ole pelkkää paardihaardia.
Omien kiinnostuksen kohteiden sparraamisen lisäksi saattaa päästä jopa niin syvälle, että löytää itseään ohjaavia arvoja, jotka ovat ne perustavanlaatuiset rakennuspalikat jotka ohjaavat omaa tekemistä. Kannattaa käyttää usein sanaa MIKSI maiskutellessaan omaa tekemistään ja fiiliksiään. Olen myöhemmin huomannut täysin vääräksi ajattelutavan, missä tekemistäni uravalinnoissa esimerkiksi draivasi se missä ammatissa tienaisi parhaiten. Olen ymmärtänyt, että jos seuraat vain rahaa valinnoissasi saatat eksyä todella kauas henkilökohtaisesta harmoniasta, minkä takia itselleen kannattaa aina olla absoluuttisen rehellinen. Itseään kannattaa katsoa peilistä tasaisin väliajoin ja kysyä nauttiiko siitä mitä tekee sillä hetkellä? Jos vastauksesi on kieltävä tarpeeksi monta päivää putkeen, oli ikäsi mikä tahansa, suositukseni on että on aika tehdä muutos. Tämä muutos voi tuntua raskaalta ja aikaavievältä, mutta muutoksen suunnittelun ja määrätietoisen tekemisen kautta olet kohta taas tilanteessa missä olet tyytyväinen tilanteeseesi. Tiesitkö muuten että Deloitten tutkimuksen mukaan jopa 80 % ihmisistä ei pidä siitä mitä tekee?. Suosittelen siis kuulumaan pitkällä aikavälillä siihen 20 %:n jotka pitävät tekemästään.
Startup maailmassa tapasin ihmisiä, jotka koin todella innostaviksi ja jotka kokee helposti todellisiksi superihmisiksi heidän aikaansaannostensa vuoksi. Suomessa minulle tällaiset ihmiset ovat tyyppejä jotka ovat perustaneet maailman kovimpia pelilafkoja (Supercell - Ilkka Paananen) tai teknologiastartteja (Hybrid Graphics - Ville Miettinen, Zen Robotics - Jufo Peltomaa) tai ulkomaisia guruja, jotka pyrkivät mullistamaan kokonaisia toimialoja (Pay Pal, Tesla Motors, Solar City, Space X - Elon Musk). Todellisuudessa nämä superihmiset ovat ihan samanlaisia kuin sinä ja minä ja he ovat ainoastaan saavuttaneet ammattitaitonsa viettämällä tuhansia tunteja mielenkiintonsa parissa. Jos tämä aihe kiinnostaa, niin suosittelen tutustumaan Malcom Gladwellin tuotantoon. Uskon ja melkein voin jopa vakuuttaa, että superihmisten käyttämät tuhannet tunnit ja heidän rohkeutensa on ajan kanssa muuntanut heidät jedi-mestareiksi omalla alallaan. Lahjakkuudella on toki sijansa, mutta lähtökohtaisesti absoluuttista "flawless victorya" uskon säätelevän eniten kova duuni. Kannattaa aina muistaa, että matkallaan nämä jedi-mestarit ovat epäonnistuneet monesti ja oppineet näistä epäonnistumisistaan rutkasti. Näiltä ihmisiltä pystyy oppimaan valtavasti asioita esim. videoiden välityksellä (Ted.com). Suomessa hienointa on se, että näitä jäbiä pystyy usein jopa tapaamaan kasvokkain.
Kolmatta tärkeää osa-aluetta juonsin äskeisessä ja se ohjaa kokeilemaan ja tekemään asioita. Syvällisen diskuteeraamisen lisäksi kannattaa alkaa tuumasta toimeen, eikä vain pähkäillä loputtomasti. Kehitä itsellesi kohde esimerkiksi juuri ihailemasi ihmisen saavutusten pohjalta ja laadi polku miten päästä samaan pisteeseen kuin hän. Tulet ekalla yrittämällä varmasti epäonnistumaan, kuten myös toisella. Kolmannella kerralla et epäonnistukkaan enään niin pahasti ja hetken päästä osaatkin jo jotain. Jatka tätä sykliä tiedon ja palautteen pohjalta väsymättömästi ja ennen pitkää huomaat olevasi jo semihyvä tavoittelemassasi kyvyssä. Kannustan kokeilemaan rohkeasti kaikkea makeeta ja valitse sinua eniten kiinnostavimmat jutut.
"The greats weren’t great because at birth they could paint.
The greats were great because they painted a lot."
Kirjoittamani itsetutkiskelun ja löytämisen palikat pohjaavat hiljattain edesmenneen Scott Dinsmoren TED-puheessa esittelemään teoriaan mistä kuvio alla. Häneen puheensa perustelee hyvin, miksi maiskuttelemani asiat ovat tärkeitä. Lisäksi kerran jo mainitsemani Ted.com -sivustolta löytää myös monenlaisia muita inspiroivia puhujia oli sitten mielenkiinnon kohteesi mikä tahansa. Henkilökohtaisia suosikkejani ovat Ken Robinsonin, Dan Pinkin ja Simon Sinekin puheet, jotka antavat parhaimmillaan aika päräyttävät inspikset.
Scott Dinsmoren teoriaan lisäisin vielä yhden oivalluksen, minkä koen pohdinnan arvoiseksi. Teknologia ja sen sovellukset esim. robotiikka korvaavat vauhtia ennen ihmisten suorittamia tehtäviä tai ne siirtyvät sinne missä tuotantokustannukset ovat alhaisimmat. Uskallan kuitenkin väittää, että luovat ammatit tulevat säilymään paljon pidemmälle tulevaisuuteen, minkä lisäksi teknologia luo uusia ammatteja sitä mukaa kun se niitä tuhoaa. Koska, et pysty yksilönä vaikuttamaan kaikkeen, kannattaa edeltävä pitää mielessä, mutta sitä ei kannata murehtia liiaksi. Minusta on tärkeää ja mieltä rauhoittavaa keskittyä asioihin mihin pystyy vaikuttamaan ja vähentää stressaamista asioista mihin emme yksilöinä hirveästi pysty juurikaan vaikuttamaan. Koin esimerkiksi jossain vaiheessa suurta tuskaa ilmaston lämpenemisestä ja ihmiskunnan osallisuudesta siihen, mikä oli iso syy että tein graduni kestävästä kuluttamisesta ja kestävästä ihmisten liikkuvuudesta. Ilmaston lämpeneminen huolettaa varmasti monia ja kehitys sillä saralla on valitettavaa, minkä lisäksi yksilön vaikutuskyky ilmiöön on todella minimaalinen. Voit kuitenkin yksilötasolla tehdä muutoksia käytökseesi, jotka ovat enemmän harmoniassa omien arvojesi kanssa tai tehdä töitä sen eteen, että vaikutat positiivisesti lähiympäristöösi näissä sinua mahdollisesti sinua ahdistavissa asioissa. Se jos joku saa yleensä aikaiseksi hyvän mielen.
Olisinko sitten tehnyt toisin, jos voisin hypätä aikakoneeseen?. Voi olla, mutta kaikkea elämässään ei myöskään voi suunnitella, eikä pidäkään. Voi hyvin olla, että olisin esimerkksi opettaja tai näyttelijä, jos olisin omannut paremman itsetunnon ja -luottamuksen nuorempana. En kuitenkaan vaihtaisi päivääkään, vaikeita tai hyviä, joita olen elämäni aikana kokenut. Nämä kokemukset ovat kasvattaneet minua ja opettaneet minulle paljon, sekä ohjanneet minut uuteen suuntaan ja muuttamaan asioita. Voi hyvin olla, että vuoden päästä en pidä tekemästäni työstä. Silloin tiedän, että on aika tehdä rohkeasti muutos. Vaikka en vieläkään ole täysin tyytyväinen tilanteeseeni tai siihen missä olen tai mitä teen, tiedän että olen menossa oikeaan suuntaan minua kiinnostavilla teknologian, myynnin ja markkinoinnin aloilla. Omia valintojaan ei kannata ajatella virheinä vaan oppimiskokemuksina, joiden päällä on loistava rakentaa entistä vahvempi ja itseään tyydyttävä tulevaisuus. Alumnikonseptin ajatus on edesauttaa sinua tekemään oikeita valintoja, jotta et kuluttaisi aikaasi turhaan ja liikaa sellaisten asioiden parissa mitkä sinua eivät oikeasti kiinnosta. Aika on kuitenkin rajallinen resurssi, minkä suosittelen käyttämään elämäsi aikana maksimaalisesti siihen mistä nautit.
The important thing is not to stop questioning. Curiosity has it's own reason for existing.
-Albert Einstein
